lauantai 24. helmikuuta 2018

Jungle Queen ja kanavaristeily; Fort Lauderdale




Jokilaiva Jungle Queen on näyttävä ilmestys jo satamassa levätessään, mutta sillä risteily pitkin Fort Lauderdalen kanavia on ihan omaa luokkaansa. Jungle Queen on palvellut asiakkaita jo vuodesta 1935 ja laiva huokuukin upeaa vanhan rouvan eloisaa arvokkuutta. Laivalla on mahdollista päästä eripituisille risteilyille: 90 minuutin kierroksesta 3 tunnin illallisristeilyyn. Meillä ei ollut lippuja varattuna etukäteen ja oltiin menossa vasta varausta tekemään, mutta kun paatti oli sopivasti lähdössä ja sinne oli hyvin tilaa, hypättiinkin kyytiin saman tien. Laivasta saa ostettua kahvia ja virvokkeita, joten janoonkaan ei joudu nääntymään.



Fort Lauderdalessa kannattaa tsekata kaupunkia vesiltä käsin, ellei historiallisella Jungle Queenillä, niin jollain muulla aluksella kuitenkin. Vesiltä käsin kaupunki näyttäytyy vähän eri näköisenä kuin maista. Hulppeita luksushuviloita on vieri vieressä ja oppaan puheissa vilisee julkkiksia, joille kartanot kuuluvat tai ovat joskus kuuluneet. Itse olin kiinnostuneempi kauniista rakennuksista upeine pihoineen kuin julkkiksista, niin ei jäänyt mieleen kuin Cameron Diaz, jonka vanhan lomapaikan ohitse seilattiin. Kadulta päin talot ovat hyvin suojattuja, mutta vesiltä pihat aukeavat näkyville altaineen ja istutuksineen. Lisäksi niiden laitureissa seisoo toinen toistaan upeampia jahteja. Aikamoinen näky!

Jos Fort Lauderdalessa tai Miamissa vierailet, suosittelen ilman muuta kokemaan kaupungin myös vesiltä käsin. Kanavat ovat ihan oma maailmansa :)

perjantai 23. helmikuuta 2018

Voi Irma minkä teit; Florida Keys




Ajomatka läpi Florida Keysin saarirykelmän oli aika vaikuttava. Alkumatkasta ihmettelin mikä täällä on se hehkuttamisen arvoinen juttu. Melkein aloin jo epäillä, että kaikki näkemäni upeat maisemakuvat on photoshopattuja, kun joka paikka tuntui olevan täynnä vain rojua ja roskaa. Tottakai tiesin viime syksyn hurrikaanista Irmasta, kun itsekin sen etenemistä Miamin suuntaan silmä kovana seurasin. En kuitenkaan ollut tajunnut tuhojen laajuutta, enkä sitä, että edelleen paljon on korjaamatta. Miamissa ei huomaa enää mitään, mutta saarialueella... Näky on paikoin karun surullinen.

Täällä tuntuu olevan paljon trailerparkeja ja ihmiset tosiaan asuu vakituisesti vaunuissa ja asuntoautoissa. Ja mikäs on asuessa, kun lämpötila on ainainen kesä. Mutta kun iskee hurrikaani, ei asuntovaunu paljon anna suojaa. Irman aikaisissa uutiskuvissa vaunuja ja veneitä oli säpäleinä ja jopa kasoissa siellä minne tuuli ne oli viskannut. Osa on siellä edelleenkin. N. miljoona ihmistä kärsi hurrikaanin aiheuttamia vahinkoja ja heistä puoli miljoonaa on edelleen ilman vakuutusyhtiön maksamia korvauksia. Joiltakin on kodin lisäksi tuhoutunut myös elinkeino. Vaikeaa sellaisessa tilanteessa on jatkaa eteenpäin, varsinkin rahattomana.

Matka herätti paljon ajatuksia, surullisiakin, mutta juuri tämän matkan halusin ehdottomasti kokea. Teki hyvää nähdä se turismin ja idyllisen rantaelämän toisenlainen puoli. Kaiken kauniin pintakiillon alla on usein toisenlainen, vähän karumpi totuus. Ja sekin on omalla tavallaan kaunista ja koskettavaa







Siitä kauneudesta ja pintakiillostakin kuitenkin nautittiin. Istuttiin auringonlaskussa oluella, polskuteltiin uima-altaassa, ihailtiin Key Westin upeita, vaikkakin pilvisiä näkymiä ja ihmeteltiin ympäri kaupunkia vapaana touhuavia kanoja. Ajettiin läpi huikaisevan kauniiden merimaisemien USA:n eteläisimpään kärkeen, josta matkaa Kuubaan on enää vaivaiset 90 mailia. Vaikka oltiin lähellä Miamin suurkaupunkia, on Florida Keysin alue niin landea, että oksat pois. Etelän murre sai hymyilemään ja Marathonin parhaaksi rankattu aamiaispaikka The Stuffed Pig melkeninpä kauhistumaan: sen kokoisia annoksia täynnä sellaista rasvamäärää ei montaa päivää kestäisi. Kerta kokeiluna sekin toimi. Melkein alan jo ymmärtää täkäläisten tavan laittaa pannukakun päälle voita :D


Olen tyytyväinen, että tuli tämäkin paikka koettua. Jäi mietityttämään montako Irman kaltaista myrskyä nämä pikkukylät pystyvät ottamaan vastaan ja hoitamaan jälleenrakentamisen. Ehkä idylli murenee kerta kerralta hurrikaanien yleistyessä?

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Banana Bayn auringonlasku; Florida Keys


Aamu valkeni Floridan Homesteadissa aurinkoisen ja lämpimänä. Motellin aamiainen oli juuri sitä mitä osattiin odottaakin: pannukakkuja, vohveleita, muffineja  ja muuta makoisaa vatsan täytettä. Vihanneksista ei ollut tietoakaan, mutta banaaneja sentään oli. Lämpötila alkoi kohota jo aamusta lähelle kolmeakymmentä ja vietettiinkin aamu altaalla uiden ja lueskellen ennen ajomatkaa Florida Keysiin. Motellilta lähtiessä vietettiin vielä muutama tunti outlet-ostarilla. Perheen teinillä piti kiirettä, kun piti käydä läpi Nike, Adidas, Levis, Polo ja Hilfiger. Kivoja ostoksia tarttui mukaan kaikille, ennen kuin lähdettiin köröttelemään kohti etelää.


Köröttelyä se matkan teko sitten olikin. En tiedä onko matka Key Westiin aina yhtä ruuhkainen vai johtuiko ruuhkat hyväntekeväisyyskonsertista, joka Marathonissa järjestetään la-su varojen keräämiseksi hurrikaani Irman tuhojen korjaamiseksi. Edelleen täällä on paikoin aika kurjan näköistä myrskyn jäljiltä.



Ruuhkista huolimatta päästiin muutamassa tunnissa perille Banana Bayhin ja ilta vietettiin ihastellen auringonlaskua. Nähtiin hotellin rannassa myös vasarahai! Se on kuulemma aika harmiton kaveri, mutta aiheutti sen verran epäluuloa, ettei uskallettu tuosta syvästä rannasta mennä uimaan. Hui! Päätettiin tyytyä täällä altaassa polskimiseen ja käydä meressä vasta Fort Lauderdalen matalassa hiekkarannassa, johon hait ei toivottavasti ihan rantaan tule. Vaikka hai vähän pelästytti, niin olihan se upea näky lipuessaan ohi siinä metrin päässä, kun itse oli turvallisesti laiturilla <3

Taas muutamaa kokemusta rikkaampana voi ummistaa silmänsä!


lauantai 17. helmikuuta 2018

Kauas on pitkä matka; kohti Miamia


Tänä aamuna herätyskello soi kotona klo 3.30 aikaisen lentokentälle lähdön takia. Enpä vielä siinä vaiheessa uskonut, että ehtii vierähtää 24 tuntia ennen perille pääsyä. Niin vain kävi ja nyt olotila taitaa olla yliväsymyksen puolella, kun ei uni tulekaan silmään, vaikka väsymys on armoton.

Tästä odotettua pidemmästä matkan teosta on ensisijaisesti kiittäminen humalaisia turisteja. Onhan se aika uskomatonta, että jotkut onnistuu ennen aamuseitsemää olemaan niin ympäri päissään, ettei pääse lennolle. Matkatavarat he olivat kuitenkin onnistuneet saamaan koneeseen saakka ja koska nykyinen ilmailulaki vaatii, että koneesta on poistettava sellaisten henkilöiden matkatavarat, jotka eivät ole lennolla, oli edessä koneen ruuman mylläys, jotta kyseisten henkilöiden matkatavarat löydettiin ja saatiin poistettua. Säätämisessä ja uuden nousuvuoron odottelussa vierähtikin sitten niin pitkään, että tiesin jo Helsingistä lähtiessä, että Pariisissa missataan jatkolento ellei American Airlines jää odottamaan meitä.

Koko matka elettiin siinä toivossa, että kyllä ne odottaa; lentoemänniltä saatiin tieto, että koneessa on n. 50 ihmistä, joilla on jatkolento samaan koneeseen ja Pariisiin oli ilmoitettu, että tulossa ollaan, vaikka pahasti myöhässä. Finnairin lupauksen mukaisesti Pariisin kentällä piti olla joku meitä vastassa ja ohjaamassa pika vauhtia seuraavalle lennolle. Vaan eipä ollut. Juoksuksihan se sitten meni , mutta turhaan. Vaikka kone vielä seisoi kentällä, portit oli suljettu, eikä suomalaisia suostuttu enää päästämään koneeseen. Hämmentyneitä suomalaisia vaeltelikin sitten pitkin kenttää ja kaikilla taisi olla vähän erilainen ohjeistus ja isolla osalla ei minkäänlaisia ohjeita. Meille sentään tuli melkein heti Finnairilta sähköpostilla seuraavan lennon tiedot, johon meidät oli buukattu. Loppujen lopuksi meni juoksuksi siihenkin koneeseen ehtiminen. Tai melkeinpä kilpajuoksuksi kun kuultiin, että kone on ylibuukattu eikä ehkä mahdutakaan sinne. Ymmärtäähän sen, että täyttä on, kun yhtäkkiä pitää saada 50 ylimääräistä ihmistä mahdutettua melkein täysiin koneisiin. Mahduttiin kuitenkin koneeseen ja suureksi iloksi jopa meidän kaikki matkatavarat tuli samalla koneella. Pisteet siitä Pariisin kenttähenkilökunnalle! Ja Finnairia on kiitettävä uusien lentojen nopeasta järjestelystä ja hyvästä tiedottamisesta.

Muutenkin mun kohdalla oli tällä kertaa kovan onnen matkan tekoa: jouduin kolmesti ylimääräiseen turvatarkastukseen. Kuulemma satunnaistarkastuksia sekä Helsingissä että Pariisissa, mutta kyllä se kolmas kerta Pariisissa, juoksemisesta hikisenä, alkoi olla jo vähän surkuhupaisaa. Hädin tuskin sain enää kenkiäkään kiskottua takaisin jalkaan siinä kiireessä. Miamin kentällä jouduin sitten pulaan sormenjälkien kanssa. Niitä ei saatu multa millään! Sormen päät on jostain syystä silinneet, enkä tajua miten se on mahdollista. Tullin laite ei monen yrityksen jälkeen saanut multa jälkeä yhdestäkään sormesta ja multa kyseltiin olenko juuri rasvannut kädet tai teenkö sellaista työtä, että sormet kuluu. No joo todellakin, jos tietokoneen näpyttely niitä kuluttaa :D Tullimies alkoi jo vaikuttaa tuskastuneelta kun antoi vielä viimeisen mahdollisuuden. Mistä lie johtunut, mutta olisko ollut kahdeksas yritys kun muutamasta sormesta saatiin jälki ja yhteisesti todettiin, että ihme on tapahtunut! Loppu sujuikin sukkelaan ja ulos päästyämme saatiin körötellä kohtuullisen rauhassa hotellille saakka. Mikä autuas olotila olikaan kellahtaa maailman pehmeimpään sänkyyn <3

Takana on melkoinen vuorokausi täynnä matkustamista ja innolla odotetaan jo seuraavaa! Mutta jos nyt kuitenkin nukuttaisiin tässä välissä. Nyt silmät painuu kiinni jo ihan väkisin.... zzzzzz...

tiistai 13. helmikuuta 2018

Pssst! Kerron vaan nopeasti...



Nyt en malta olla vinkkaamatta hyväksi todetusta kosmetiikkatuotteesta. Itse uskon sata kertaa enemmän muiden käyttökokemuksiin kuin ylistäviin markkinointilauseisiin, niin en voi jättää tätä omaksi tiedokseni. Skin Republicin Collagen hydrogel under eye patch silmänaamiolaput todella toimii! Sain työkaverilta pakkauksen lahjaksi ja on todettava, että on ihan loisto tuote. Mulla on tummat silmän aluset ja ryppyjäkin ilmestyy kiihtyvään tahtiin ja olin jo alistunut siihen, ettei niihin oikein mikään auta, vaan auttaapa sittenkin! Ainakin tilapäisesti :D

Koska en ollut ajatellut näistä blogissa kertoa, en ole ottanut itsestäni kuvia siihen tarkoitukseen, mutta kännykän kuvia selatessani huomasin mikä ero ihossa oli ennen ja jälkeen lappujen käytön. Olkoot kuvat kuinka epäedustavat tahansa, uhraudun nyt kanssasiskojen takia ;) Toivottavasti joku muukin huomaa eron kuin minä itse.


Yhdessä pakkauksessa on kolme paria lappuja. Lappuja suositellaan käyttämään ensimmäisen kuukauden aikana 2 kertaa viikossa ja sen jälkeen ylläpitohoitona tarvittaessa. Itse käytin nuo pakkauksen 3 paria n. neljän päivän välein ja lopputulos oli sileämpi, napakampi ja kosteutettu iho silmien alla. Ei auttanut muu kuin alkaa googlaamaan mistä näitä saa lisää: ainakin Yliopiston Apteekista löytyy ja useammastakin eri nettikaupasta. Tilausta menemään siis!

maanantai 12. helmikuuta 2018

Koko viikonloppu yhdessä päivässä




Olen lukenut tarinoita ihmisistä, jotka saavat kotityöt jaettua tasaisesti pitkin viikkoa. Ja jopa sellaisista, joiden koti pysyy aina siistinä. Olen kyllä tavannutkin muutaman, mutta he ovat asuneet yksin. Perheellisten työssäkäyvien aina siisteistä kodeista en ole ihan varma, että ovatko vaan urbaania legendaa vai voiko joku siinä tosiaan onnistua. Minä en onnistu. Käytänkin arkena yhden huoneen taktiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että olohuoneen on oltava niin siisti, että töiden jälkeen siellä voi rentoutua ilman että katse osuu koko ajan johonkin, mikä pitäisi hoitaa. Se yksi huone saa luvan riittää mulle (toisin oli ennen lapsia). Niissä muissa huoneissa käydessä en sitten katsele ympärilleni sen enempää kuin on pakko. Olohuoneessa voin istua rauhassa ja hyvällä mielikuvituksella varustettuna kuvitella, että muutkin huoneet on ihan ok. "Poissa silmistä, poissa mielestä" on välillä ihan toimiva ratkaisu :) Ainakin armollinen!

Viikkosiivous jää yleensä viikonloppuun. Viikonloppuna, jolloin koko lauantai on varattu, on sunnuntai vedettävä täysillä alusta loppuun. Yhteen päivään on mahdutettava kotityöt, liikunta ja rentoutuminen. Viime lauantai vierähti hautajaisissa, joten sitten oli vuorossa suoritusten sunnuntai. Pyykit, tiskit, imurointi, ruuan laitto, laskiaispullia, marjakiisseliä, nuorimmaiselle sopivien suksien etsintää, hiihtoa, pulkkamäkeä, potkukelkkailua, jumppaa ja Eemelin kanssa matematiikan kokeisiin valmistautumista. Phiuuuuuuu.... Ja pitkä uloshengitys!



Ilman muuta hauskinta oli hiihtäminen ja pulkkamäki. Siinä välissä piipahdettiin kotona syömässä ja laskiaispullalla. Ihan tuli lapsuus mieleen, vaikka pullat olikin Pirkan paistoa vaille valmiita eikä omatekoisia, niin kuin mummolassa aina oli. Ulkonäkökin niissä oli mitä oli, kun raesokeri oli päässyt loppumaan ja pullat jäi siinä tohinassa uuniinkin hetken liian pitkään. Mutta se lumessa pyöriminen posket punaisena ja pullan välistä pursuava pehmeä kermavaahto palautti mieleen muistoja lapsuuden talvista. Kerroinkin mäki-matkalla Eemelille mäen laskusta mummolassa, kun laskettiin pikkuserkkujen kanssa keskellä tietä. Vastaan tuli auto, jonka kuljettaja kurvasi ojaan meitä väistääkseen. Pelästyttiin niin paljon, että lähdettiin metsään pakosalle, mutta ei tajuttu että hangessa kahlatessa meidät jäljittää hyvin pian. Vaari meidät sitten metsästä löysikin, eikä yhtään vihaisena, ainoastaan kauhean huolissaan. Siihen loppui kyllä laskemiset autotiellä! Onneksi ei käynyt pahemmin.

Loppuillasta keskityinkin sitten pienen hetken ihan vain itseeni. Saunan jälkeen kasvonaamio, lukemista ja vierellä ansaittu minttukaakao. Sunnuntai suoritettu!

tiistai 6. helmikuuta 2018

Kätevän emännän diy-vanulaput



Kun vanulaput on loppu, eikä sairaana pääse kauppaan hakemaan lisää, mitä tekee kätevä emäntä? No kaivaa esiin virkkuukoukun ja puuvillalankaa ja tekee itse! Oikeastihan mä en edes osaa virkata, mutta tiedän sentään mitä ovat ketjusilmukka ja pylväs. Enempää ei sitten tarvinutkaan tietää, kun valmista alkoi jo syntyä. Nämä ekologiset kesto-vanulaput on niin helppo ja nopea toteuttaa, että melkein voisin opetella virkkaamaan jotain muutakin. Ainakin näistä oli hyvä aloittaa ja muutama tarvii vielä tehdä lisää, jos toimivat käytössä toivotulla tavalla. Eka käyttökerta ainakin vaikutti ihan lupaavalta. Kyllähän tuo puuvilla imaisi kasvovettä itseensä vähän enemmän kuin vanulappu, mutta muuten tuntui kivalta käytössä.

Ohjetta lappuihin en kehtaa kertoa. Tai en edes osaa :D Lähinnä vaan yhdistelin niitä  ketjusilmukoita ja pylväitä niin, että tuli sopivan kokoinen pyörylä.

Sairauspäivän piristykseksi sain sentään hankittua kotiin kimpun tuoreita kukkia. Pitkäsen kukkakaupan "puketti" eli vaihtuva viikkokimppu pitää sisällään valikoiman leikkoja ja sopivasti vihreää. Eukalyptuksen oksien tuoksua mun on vaikea vastustaa ilokseni tämän viikon puketista niitä löytyi. Niinpä keittiötä koristaa nyt raikkaan tuoksuinen leikkokimppu :)