sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukiireinen viikko


Viimeinen viikko on ollut mahdottoman täynnä touhua ja joulun ajan tapahtumia. Olo ei siltikään ole ollenkaan kiireinen vaan enemmänkin leppoisan seesteinen pienestä tohinasta huolimatta.


Eemelin kanssa on koluttu läpi Kellokosken ruukin joulumarkkinat ja Jampan joulupolku. Ihania joulutunnelman nostattajia molemmat! Myynnissä oli paljon käsitöitä, mutta mukaan tarttui vain puusta veistetty lettulasta. Eemelin kanssa keskityttiin enemmän tunnelmasta nauttimiseen: ihailtiin ilma-akrobatia esitystä, kohdattiin joulupukki ja maisteltiin kuumaa glögiä, vohveleita ja makkaraa. Kyllä ulkosalla nautituissa herkuissa on aina pieni tunnelma-bonus mukana!




Viikon varrella Eemelin tiedekerhossa oli perhekerta ja pikkujoulut, jonne olin lupautunut auttamaan tarjoiluissa. Olisipa ollut omassa lapsuudessakin mahdollisuus päästä tuollaiseen kerhoon! Perhekerralla saatiin tehdä sorbettia hiilidioksidijään avulla, värjätä kankaita etanolia käyttäen ja tehdä saippuakuplia täynnä höyryä. Niin kivaa!!! Esitin jo toiveen, että keväälläkin olisi kerta, jolloin vanhemmat saa tulla mukaan :D
 


Suomen 100-vuotisjuhlan ansiosta viikkoon osui myös ylimääräinen vapaapäivä. Ehkä sen takia onkin virtaa riittänyt osallistua kaikkeen. Itsenäisyyspäivä kului hyvin suomalaisittain rentoutuen: ulkoilua, päiväsauna, juhla-ateria ja linnanjuhlien pukujen kommentointia. Ehkä tärkeimpänä kuitenkin kiitollisuudella muisteltiin omia isovanhempiamme, jotka ovat rintamalla taistelleet itsenäisen Suomen puolesta. Mun vaaria, joka palasi rintamalta haavoittuneena ja ilman veljeään ja lottana toiminutta Mikan Aili-mummoa, joka joutui jättämään kotinsa rajan taakse. Suuria tekoja, suuria menetyksiä, mutta vielä suurempia voittoja.


Itsenäisyyspäivänä soiva Finlandia-hymni on aina saanut mut herkistymään, mutta tänä vuonna se tuntui vielä piirun verran voimakkaammin. Kiitos Suomi! Kiitos te, joilla oli rohkeutta puolustaa kotimaata! Ja kiitos Sibeliukselle, joka tuon hienon teoksen on säveltänyt. Osui Jannen syntymäpäiväkin tälle viikolle, niin käytiin ohimennessä hänen patsaansa luona onnittelemassa. Komeasti seisoi illan hämärissä joulukuusta katselemassa.

Yhtä hämärässä sainkin kulkea oikeastaan koko viikon, kuten kuvistakin näkyy. Valoisat hetket ovat kuluneet töissä ja melkeinpä kaikki vapaa-aika on kulunut pimeyden vallitessa. Tajusin sen vasta kuvia katsellessa: yhtä pimeyttä koko viikko! Mutta onneksi sentään onnellista pimeyttä :) Vielä jaksetaan vähän aikaa hämärän hyssyä ja kynttilänvaloa. Joulusta on enää hetki siihen, kun päivät alkavat kirkastua!

torstai 7. joulukuuta 2017

Granolaa jouluisin maustein




Mun pöydässä perinteisiä jouluun liittyviä aamiaisia on riisipuuro ja joululimppu. Muuten aamiainen noudattelee läpi vuoden aikalailla samanlaista kaavaa. Arkena nopeaa ja helppoa, viikonloppuisin viitsimisen mukaan vähän enemmän vaihtelua. Granola on herkullista ja terveellistä ja itse tehtynä ehkä vielä kaksin verroin parempaa. Granolaa voi tehdä valmiiksi koska vaan ja sitten siitä ehtiikin nautiskella vaikka kiireisenä arkiaamunakin. Näin joulunalusaikaan granolaan sopii mainiosti piparkakun mausteet, joilla saa loihdittua herkullisen aamiaisen vähällä vaivalla. Siis siemenet sekaisin ja uuniin! Sitten ei tarvi muuta tehdäkään kuin odottaa ja nauttia uunista tulvivasta tuoksusta.



3 dl kaurahiutaleita
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
1 pussi (180g) Pirkka salaattisiemensekoitusta
1 purkki omenahilloa
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl siirappia
1/2 tl suolaa
1/4 tl kanelia
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl pomeranssinkuorta

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa 150 asteessa 1h 15min ja kääntele vartin välein. Jäähdytä hyvin ja purkita.


Viikonloppuna kävin ostamassa linnuille siemeniä ja siitä se ajatus sitten lähti. Siis että ostin itsellekin ihmisten siemeniä granolaa varten. Vähän kyllä pisti miettimään, että mikä se on se suuri ero linnuille taikka ihmisille tarkoitetuissa siemenissä. Hinnasta päätellen sen täytyy olla jotain mykistävää! Linnulle hintaluokat menee jotakuinkin niin, että 1,5 kg siemeniä maksaa 5,- ja 20 kg maksaa 20,-. No entäs sitten ihmisille? Vitosella saa hädin tuskin 200 g,! En ole ihan varma, onko niissä muuta eroa kuin kuva pussin kyljessä, mutta kyllä hinnasta huolimatta edelleen omani ostan sieltä ihmisten hyllystä :D

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kullankeltaisia joulukuun hetkiä


Mikä uskomattoman upea joulukuun aloitus saatiinkaan tänne Etelä-Suomeenkin! Oli mahtava fiilis herätä lumiseen joulukuun ekaan päivään kaiken vesisateen jälkeen. Valkoiseksi muuttunut maailma oli mulle vähän niin kuin maailman paras joulukalenteri-yllätys :) Tämän sunnuntaiaamun aikana kaikki sitten sulikin jo pois, mutta hetken ilokin on parempi kuin ei mitään.



Lumisen maiseman lisäksi eilen onnen huokailuja ja riemun hihkaisuja aiheutti kultaisena liekehtivä taivas. En tiedä voiko sitä edes sanoa auringonlaskuksi, kun hehku värjäsi taivaan jo iltapäivällä. Kaipa se lasku kuitenkin oli: tuntuu, ettei aurinko tähän aikaan vuodesta muuta teekään kuin nousee vähän ja laskee saman tien pois... Kai, koska viime viikkoina aurinko on viihtynyt paksun pilviverhon takana ja sen olemassa olo on ollut vain vahvan uskon varassa.



Viime viikonloppuna kirpputorilta tarttui mukaan vanha alumiininen kakkuvuoka pilkkahintaan. Mielessä oli heti visio sammal-istutuksesta siihen, mutta pimeinä iltoina sammalen haku olisi ollut aika mahdotonta. Nyt viikonloppuna päiväsaikaan takapihalta löytyi mukavasti muutama kourallinen, jotka hyvin riitti vuokaan. Laitoin pohjalle ensin vähän sepeliä, sitten muutaman kauhallisen multaa ja sen päälle kerroksen sammalta. Koristeeksi kelpasi puolukanvarvut, kuivatut appelsiiniviipaleet ja jemmaan jääneet koristepallot viime vuoden joulukimpusta. Ihan kiva tunnelman tuoja siitä tuli.


Kynttilänvalossa illan hämärinä tunteina ehdin viimein korkata tämän vuoden Blossa-göginkin, jota olin jo muutaman viikon säilönyt kaapin perukalla. Mika sen oli tuonut, kun tietää, että mä olen Blossa-fani. Oli maku mikä tahansa, se on glögi, jota mun vaan täytyy joka joulu maistaa! Tämän vuoden vuosikerta-glögi on räväkästi mangonkeltaisessa pullossa, josta ei joulufiilistä löydy tekemälläkään. Maku on hedelmäinen: mangoa, ripaus chiliä, inkivääriä ja kanelia. Hyvää kyllä, mutta kun Blossan glögeillä on ollut tapana olla hyvinkin voimakkaan makuisia, on tämä vähän kevyempi. Minä tykkään, mutta perinteistä glögiä kaipaavalle voisi olla väärä valinta. Silloin toimii paremmin Blossan alkoholiton versio, joka on vuodesta toiseen yhtä hyvää! Ja punaista :)

Viikonlopusta muodostui kummallisen keltavoittoinen, mutta silti niin jouluinen. Olkoon alkava viikko yhtä ihana 100-vuotiasta Suomea juhliessa!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Mukikakku - yhden naisen nautinto



Niinhän sitä sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Mukikakkuun se todellakin pätee! Mun tekemät mukikakut näyttää aina siltä, kuin mukissa olisi räjähtynyt jotain asiaan kuulumatonta. Mutta kun tietää, mikä pikkuinen herkkuhetki on tiedossa, voi räjähdyksen jälkiä katsoa läpi sormien :)

Mukikakkuilu lähti eilen liikkeelle siitä, kun Eemelin teki mieli jotain herkkua. Jo aiemmin olin luvannut opettaa mukikakun teon, koska mikäs sen mukavampaa pienelle pojalle, kuin kokkailla koulun jälkeen ihan itse jotain hyvää. Mukikakku pyöri sitten mielessä koko sateisen iltalenkin ja kotiin päästessä odotin jo vesi kielellä suklaista herkkua. Yllättäen mun lenkin aikana kotona olikin lego-leikit vieneet voiton herkkuhimolta, eikä kakun teko kiinnostanut enää ollenkaan. Paitsi mua! En vain voinut vastustaa kiusausta, vaan palkitsin itseni räntäsateessa rämpimisen jälkeen lämpimällä suklaakakulla jouluisin maustein terästettynä.

4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl tomusokeria
1 kananmuna
3 rkl kaakaojauhetta
3 rkl maitoa
3 rkl ruokaöljyä
1/4 tl leivinjaudetta
ripaus kanelia
ripaus kardemummaa
1 tl Nutellaa

Mittaa isoon mukiin kaikki muut ainekset paitsi Nutella. Sekoita haarukalla huolellisesti sekaisin, kunnes taikina on tasaista ja sileää. Noste mukiin taikinan keskelle nokare Nutellaa. Laita muki mikroon ja kuumenna täydellä teholla, kunnes kakku on kypsä. (Tämä on kovin mikrokohtaista, meidän mikrossa kypsyminen kestää vajaat 2 minuuttia.) Kuuman kakun pinnalle voi nostaa vielä lusikallisen jäätelöä tai vispikermaa.

Mukikakku on ihan loistava ratkaisu akuuttiin makean himoon. Kaapista löytyy aina sen verran aineksia, että niistä saa pyöräytettyä ainakin sen yhden mukillisen. Ja sehän riittää! Sitä paitsi mukikakku on oivallinen salainen pahe - kun leipomisen aiheuttamaa sotkua ei tule kuin sen yhden mukin verran, on herkuttelun jäljet helppo piilottaa muulta perheeltä! Ei kerrota kellekään ;D

Siellä se on: Nutella-sydän!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Minne katosi päivät?



Somekuolema. Siksi sitä kai voisi kutsua. Tai ehkä some-kooma kuvaa tilannetta paremmin, koska pientä uudelleen aktivoitumista saattaisi olla ilmassa. Marraskuulle osui totaalinen hyytyminen kaikkien somekanavien suhteen, mutta täällä ollaan edelleen: hengissä ja hyvin voivana.

Marraskuu on ollut juuri niin täynnä elämää kuin odotinkin. Tosin blogista ja instasta vetäytyminen ei ollut odotettua, lähinnä vain täyden elämän aiheuttamaa sattumaa. Nyt onkin ihanaa palata blogistaniaan kaiken muun ohella. On vähän sellainen 'long time no see'-fiilis ja voi innolla surffailla kurkkimassa miten muilla on marraskuu sujunut :)



No minne sitten minun marraskuiset päiväni katosivat? Voiko edes sanoa, että oli kiire kutoa sukkaa, istuskella kahvilassa, vaellella Tallinnan kujilla, siemailla glögiä siellä sun täällä, tavata vanhoja ystäviä, lueskella, joogata, kuljeskella metsässä, katsella leffoja perheen kanssa ja halia pikkuihmisen kanssa melkein läkähdyksiin saakka? Kuulkaa, kyllä voi! Nehän vasta tärkeitä juttuja onkin! Ja varsinkin marraskuussa, joka voisi olla synkkä, pimeä, märkä ja ahdistava. Ei se ole, ellei anna sen olla!


Minun marraskuuni on ollut täynnä iloa ja naurua, kynttilän valoa ja pehmeää pimeyttä. Olen hömpötellyt ympäriinsä niin paljon, että lapsetkin osaa taas arvostaa äidin kotona oloa. Jopa teini totesi, että "Äiti, sä et voi olla montaa päivää pois kotoa, koska me ei vaan pärjätä!" ja nuorimmainen pyysi kotiin palatessa, että voitaisko sunnuntaina halia ihan koko ilta, kun on ollut niin kova ikävä :D Eikä pidä jättää mainitsematta sitä, että Mika oli mun kotiinpaluun kunniaksi pessyt lattiat (pessyt lattiat!!!), hankkinut kukkia ja tehnyt mulle laulun :D:D Niin että vinkiksi vaan kaikki mutsit: lähtekää välillä pois kotoa, niin teidän tärkeys huomataan <3


Ennen viikon takaista Tallinnan matkaa en ollut uhrannut vielä ajatustakaan joululle. Siinä se sitten tapahtui: raatihuoneen torilla, joulukuusen juurella, kuuma glögimuki kädessä. Joulumieli tuli ja valtasi mielen niin, että melkein liikutuin. Luulin, että se haihtuisi viimeistään maanantai-aamuna työmatkalla, mutta ei. Vielä viikon jälkeenkin tunnelmoin joulua joka välissä. Toivottavasti tämä mielentila säilyy vuoden loppuun saakka! Ihanaa joulun odotusta kaikille ja lempeitä päiviä hämärän keskellä!


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Hokkuspokkus siemennäkkäri





Sään äkillinen kylmeneminen aiheutti akuuttia kotiin käpertymistä. Mutta eeeeeeiii..... Ei pelkkää sohvan nurkassa muhimista, vaan teho-kotoilua :D Uusia reseptejä, tuoreen leivän tuoksua, suklaisia kahvikupillisia, vanhoihin valokuviin uppoutumista ja hiljaa kiliseviä kutimia. Siis justiinsa sitä, mitä koleat syysillat voi parhaimmillaan olla!

Yksi uusista kokeiluista on ollut siemennäkkäri; jotain niin helppoa, ettei sitä kyllä millään kehtaa edes leipomiseksi sanoa. Lopputulos on kuitenkin helppoudestaan huolimatta niin hyvä, ettei uskoisikaan. Meillä sitä on rouskuteltu glögin kaverina jo useampana iltana.


Maailman helpoin siemennäkkäri

1 pussi (180 g) Pirkan salaattisiemensekoitusta
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl vaahterasiirappia
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl suolaa

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille tasaiseksi levyksi. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Paloittele. Hokkuspokkus - valmista tuli!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Juurileipä



Meidän jääkaapissa asuu juuri, leipäjuuri! Ruotsissa on kuulemma juurihotellejakin, joihin voi viedä leipäjuurensa hoitoon oman matkansa ajaksi :D Jäisi multa kyllä viemättä, mutta enpä ole kuullut Suomessa juurihotelleja olevankaan. Juurihotelli-juttua lukiessa tuli kyllä mieleen, että itse osaisin hoitaa paremmin vaikka koiria, kuin laumaa leipäjuuria. Luulen, että hoitovirheeseen kuolleita leipäjuuria saattaisi löytyä, mutta koirien kanssa pärjäisin kyllä. Katsotaan nyt, kauanko saan tuon oman ainokaisen pysymään hengissä ja toimintakykyisenä. Tai kauanko ylipäätään riittää intoa ruokkia sitä.

Hapanjuureen leivottu leipä on ollut hyvää ja tuntuu säilyvän pidempään kuin kotitekoinen leipä yleensä. Hapanjuureen leivottu leipä kuuluu olevan myös terveellisempää, koska sen hiilarit imeytyy hitaammin kuin ilman juurta tehdyn leivän. Tuo mun tekemä juuri ei kylläkään nostata taikinaa niin paljon kun toivoisin, vaikka olen käyttänyt taikinassa kaupan hiivaakin lisänä. Juuren tekoonkin on monenlaisia ohjeita ja taidan testata jotain muuta, ellei tuo jääkaapissa elelevä tyyppi ala tehdä mitä siltä odotetaan. Mutta olisko tässä sama juttu kuin koirienkin kanssa: yleensä vika ei ole koirassa, vaan siellä hihnan (vispilän?) toisessa päässä :D