Porkkanapiirakka

Aamupäivällä Emppu vaikutti niin nuhaiselta ja yskäiseltä, että annoin pojan rauhassa hautautua sohvalle tv:n ääreen. Sillä aikaa sain leivottua hirmu hyvän porkkanakakun. Vaikka piirakkaa se enemmän muistuttaa...

Porkkanakakku
300 g porkkanoita
100 g margariinia
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Kuorrutus:
50 g margariinia
180 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
1 appelsiinin raastettu kuori

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata sillä aikaa margariini. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon porkkanaraaste ja sula margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutusta varten margariini ja anna jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja levitä kakun päälle. Anna jähmettyä hetki ja leikkaa kakku/piirakka paloiksi.

Syömisen jälkeen Emppukin jo vähän piristyi ja jälkiruokaa nautittiinkin jo sitten pihalla. Aurinkoi paistoi, tuuli suhisi puissa, kahvi ja piirakka maistui ja naapurista kantautui laulu ja kitaransoitto. Oli ihan huikean ihana fiilis nauttia kesäpäivästä! Pihalla istuskellessa pusikoista tulla tuhisteli siili, jolle myös tarjottiin evästä: kissanruokaa onneksi löytyi kaapista. Se oli aikamoinen arkajalka, mutta ruuantuoksun houkuttamana palasi kupille aina takaisin, vaikka oli jo pari kertaa pelästyttyään lähdössä.

Illalla pyöräiltiin vielä Rantapuistoon syöttämään sorsia. Vaikka aurinkoi paistoi, kävi varjossa jo viileä tuuli, eikä enää tehnyt mieli jäädä pitkäksi aikaa paikoilleen. Sorsatkin oli jo rannoilla nukkumassa, mutta heräsivät kyllä syömään Empun tarjoaman iltapalan.

Ja juhannusruusu kukkii!

Ja mun hiukset lyheni eilen niin paljon, että Mikalla on varsin pahoja sopeutumisvaikeuksia :D :D :D. Mulla itsellä on nyt ihanan kevyt olo, kun selässä ei koko ajan ole se kuuma peite. Ärsyttävintä oli, kun tukkaa sai nykia jostain selän ja tuolin välistä, että pystyi edes kääntämään päätä. Ja kuivattaminen kesti ikuisuuden. Nyt tuntuu hyvältä, mutta saa nähdä, tuleeko pitkiä hiuksia vielä ikävä. Onneksi se on uusiutuva luonnonvara! Eikä tämä nykyinenkään nyt NIIN lyhyt ole, ettei sen kanssa voisi elää!