Kun isi ja isopoika lähti kauden ekaan sarjamatsiin, me otettiin Eemelin kanssa missioksi lähteä etsimään elämämme ensimmäistä geokätköä. Ja voihan... kärpässieni!!! Välillä meinas jo tulla pari kirosanaa, kun homma ei mennyt ihan putkeen. Mutta siinä vaiheessa istuttiin sitten kannon nokkaan, syötiin Pätkikset ja jatkettiin taas hyvällä mielellä... Eli kirosanoilta vältyttiin :)Me lähdettiin tuttuun ja turvalliseen Paavonpolun maastoon, kun oli kartasta katsottu, että sieltä pitäisi löytyä pari kätköä. Paikat me vähän niin kun löydettiin (voiko niin sanoa?), mutta itse kätköjä ei. Me ei ensikertalaisina oikein edes tiedetty mitä ollaan etsimässä, mutta päätettiin sitten, että mitäs siitä; ulkoilu ja metsässä kävely oli joka tapauksessa meidän pääpointti. Ja Eemelin mielestä oli mahtavan hauskaa seurata kännykän karttaa. Voikohan nuo kännykän kasvatit ikinä oppia toimimaan kartan ja kompassin kanssa??? Paperiseen karttaan kun ei piirrykään automaattisesti nuoli, jota seurata.
Äiteen tarvii varmaan perehtyä ensi kertaa varten aiheeseen vähän paremmin. Vaikka Eemeli metsäilystä nauttiikin, voi siihen saada vielä lisää iloa, kunhan pääsee nauttimaan geokätkön löytämisen riemusta.
Illalla oli tarkoitus mennä BodyBalance-tunnille purkamaan jäljelle jäänyttä energiaa, mutta ohjaajan sairastumisen takia tunti oli peruttu. Tilalla oli puolen tunnin venyttely, joka olikin tänään onni onnettomuudessa: eilisen kahvakuulan jäljiltä alkaa tuntua orastavaa kolotusta reisissä... Venyttely vähän lievitti asiaa ja kohta on sauna lämmin, joka sekin varmaan tekee ihan hyvää. Ihana rentouttava lopetus viikonlopulle!
 |
| "Mä löydän sen kätkön vaikka silmät kiinni." |
 |
| Jos kiveltä vois vähän tähystää... |
 |
| "Käääätkööööö! Missä sä olet?" |
 |
| Yksinäinen metsämies |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti