perjantai 2. toukokuuta 2014

Rantamo-Seittelin kosteikko

Tuntuu, että tämä kevät on ollut yhtä lomailua. On ollut lomapäiviä, arkipyhiä ja sairastelupäiviä niin paljon, että huhtikuulle ei ole paljon työpäiviä kertynyt. Tai siltä ainakin tuntuu... Tällä viikolla ehdin olla yhden kokonaisen päivän töissä ja nyt taas vaihteeksi lomalla. Ihan mahtavaa!



Eemeli sai viime kesänä lahjaksi lintututkija-repun, jossa oli lintukirja ja pienet kiikarit. Aamupäivällä ne löytyi jostain laatikosta siivoamisen yhteydessä ja iltapäivällä lähdettiin sitten testaamaan niitä. Koska oli aika kylmä, meillä oli tarkoitus tehdä pieni kävelylenkki Sarvikalliolle, mutta kun sää lämpeni ja aurinko alkoi paistaa, päätin paluumatkalla pysäyttää toisellekin matkan varrella olevalle tyhjälle parkkipaikalle. Olin päätellyt, että joku luontojuttu siellä täytyy olla: miksi muuten keskellä peltoa olisi merkitty parkkipaikka.
Asiahan selvisi sitten nopeasti: parkkipaikalta löytyi kyltti, jossa kerrottiin alueesta. Paikka oli Rantamo-Seittelin kosteikko, joka on Suomen suurin vesiensuojelukosteikko (tai oli ainakin vuoden 2011 tietojen mukaan). Pinta-alaa kosteikoilla on 28 hehtaaria. Alueella on kaksi kosteikkoa, joita yhdistää kanava. Rantamo rakennettiin 2001 ja Seitteli valmistui 2009. Kosteikko-alueen tarkoitus on pidättää 25 % valuma-alueen ravinnekuormasta, ettei ne päätyisi Tuusulanjärveen. Mistään en löytänyt tietoa siitä, onko tavoitteeseen päästy, vaikka useammallakin sivustolla kerrottiin, että tilannetta alettiin seurata jo kosteikkojen rakennusaikana. Ravinteiden keräämisen lisäksi kosteikko tarjoaa linnuille pesimäpaikkoja. Eli meidän pikku-bongarille paikka oli ihan mainio! Kosteikolla nähtiin lintuja paljon enemmän kuin metsässä...

Alue oli aika mahtava retkipaikka pienen pojan kanssa. Maasto oli helppokulkuista, maisemat oli kauniit ja lintuja oli paljon. Alue oli niin iso, että tällä kertää käytiin ainoastaan Seittelin puolella. Rantamon puolella on myös suo ja Eemelin kanssa sovittiin, että seuraavalle kerralla kävellään sinne saakka.

Retken loppuhuipennuksena Eemeli vielä löysi yhden geokätkön, vaikkei tällä kertaa edes etsitty! Jee! Kätkö oli vielä tosi kiva: purkkia piteli nalle!

Kotiin ehdittiin täpärästi ennen hirmuista raekuuroa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti