Remonttiajatuksia pitan äärellä

Keittiöremontti on asia, jota en muuton jälkeen oikeastaan ole halunnut edes ajatella, saati puhua siitä. Jos joku on alkanut puhua uuden kotimme keittiöstä tai sen remontoimisesta, olen vaihtanut nopeasti puheenaihetta. Kyse ei ole siitä, etten tykkäisi remontoimisesta tai uuden suunnittelusta. Tai siitä etten haluaisi uudistaa meidän ysärikeittiötä. On vaan kertakaikkisen tuskaista, kun kaksi ihmistä, joilla on täysin erilainen maku, yrittää päästä yksimielisyyteen kokonaisen talon remontti-ratkaisuista.

Viimeisen puolen vuoden aikana on käyty niin monta vääntöä ja kiristelty hampaita liittyen parketteihin, laminaatteihin, kaakeleihin, tapetteihin, valaisimiin ja ties mihin. Olin jo ihan täysin kypsä jatkuvaan neuvottelemiseen ja kompromissien hieromiseen, että tarvitsin pienen hengähdystauon. Kun sain hetken olla kokonaan ajattelematta asiaa, se ei enää tunnu niin pahalta... Tänään pystyin jopa keskustelemaan asiasta muutaman lauseen verran. Sen kunniaksi käytiin illallisella nauttimassa Huvilan poropitaa. Neutraalilla maaperällä on helpompaa puhua tulenaroistakin asioista! Ehkä tästä vielä saadaan aikaiseksi uusi keittiö!

Ja toi pitaleipä sitten. No voi nam! Huvilassa oli ekaa päivää käytössä uudistettu a'la carte lista ja päästiin testaamaan uusia herkkuja. Mun annos oli varsinainen Suomi goes Turkki: poronkäristyksellä, karpaloilla ja salaatilla täytetty pitaleipä. Lisänä leipäjuustoa ja karpalohilloa. Jos tykkää porosta, kannattaa kyllä maistaa tätä!