Pelipaussi: viihdekäyttö kielletty!

Epelin koulussa vietetään pelipaussia, eli toisin sanoen digipaastotaan. Syytä on vaikea selittää lapselle, joka on syntynyt myöhemmin kuin internet. Tilanne on jokseenkin sama, kuin jos mulle olis ala-aste ikäisenä sanottu, että nyt on sitten sähköpaussi, eikä viikkoon käytetä mitään sähkölaitteita. "-No siksi vaan, kun eihän mummon lapsuudessakaan ollut kodeissa sähköä ja sitten tuli tehtyä monenlaista." Varmaan niin; kun ei kerran ollut sähköä, niin oli pakko! Ennen nettiä meidänkin piti käydä pankissa, kirjastossa, videovuokraamossa, vakuutysyhtiössä ja jopa kirjoittaa kynällä!!! Lasten reissuvihot oli paperisia (ja likaisia, risoja tai hukassa). Telkkaria piti katsoa juuri silloin kun se lempisarja sieltä tuli. Ja pelaamiseen tarvittiin noppia, nappuloita ja kortteja (hukassa nekin oli). Vaan eipä tarvi enää! Paitsi silloin kun on digipaastolla.

Mun elämääni kaiken maailman digi ainakin helpottaa niin paljon, etten suostu mihinkään totaalikieltäytymiseen. En usko siihen muissakaan asioissa, vaan luotan, että kohtuus kaikessa pitää asiat uomissaan. Meidän perheessä päädyttiin siis viikon ajaksi kieltäytymiseen viihdekäytön osalta. Ja koska säännöt sallii tunnin tv:n katselua päivässä, meillä sen saa käyttää Netflixiin, Youtubeen tai Elisa Viihteeseen.

Lähtökohta sinänsä on siis ihan hyvä. Tarkoitushan on, että herätellään lapsia sieltä pelikoneidensa äärestä huomaamaan mitä kaikkea voi tehdä, jos ei ole nenä kiinni ruudussa. Sitä huomaamista helpottamaan koululla vietettiin maanantai-iltana lautapeli-iltaa nyyttäri meiningillä. Lapsilla oli kivaa, aikuisilla oli kivaa, ennakkojärjestelyjä ei tarvittu ja rahallinen panostus oli minimaalinen. Ja mä päädyin taas mummon rooliin!!! Mut mullapa olikin pelilaudan hienoin talo!