Olen jonkun aikaa etsiskellyt uutta autoa ja viime viikonloppuna netistä löytyi taas muutama vaihtoehto, jotka halusin koeajoon. Ensimmäinen vaihtoehto oli kivoin siihen saakka, mutta halusin kokeilla sitä toistakin. Kävi kuitenkin niin, että toista vaihtoehtoa en päässyt edes ajamaan. Toisessa liikkeessä myyjänä oli mies, joka ei selvästikään uskonut, että olisin oikeasti ostoaikeissa. Kunhan jaaritteli lämpimikseen kaikista kaupan autoista, vaikka olin kiinnostunut vain siitä tietystä yhdestä. Halusin auton koeajoon, mutta kesken kaiken myyjä sai puhelun kotoa ja vastasi: "Mulla on asiakas, mutta ei se haittaa." Siinä vaiheessa tiesin, että tuhlaan aikaani. Suututti. Poistuin sanomatta mitään. Olisi kai pitänyt lähettää vaimolle terveiset.
Pitkällisen puntaroinnin ja vertailun jälkeen palasin tänään siihen ensimmäiseen autokauppaan. Valittuni oli edelleen siellä odottamassa. Sain hyvää palvelua sekä mieheltä että naiselta, mutta kaupat hoidin naisen kanssa. Onneksi. En jaksa sitä aliarvioimista, johon miesten kanssa usein joutuu törmäämään autoon liittyvissä asioissa.
Suunnittelen, että kun haen uuden autoni kotiin, otan meistä yhteiskuvan ja askartelen kortin. Kirjoitan siihen: "Tähän autoon käyttämäni rahat voisivat nyt olla olla liikkeenne kassassa, jos asiakaspalvelu kiinnostaisi enemmän kuin vaimon nakkikastike." Mutta sehän kuulostaa ihan siltä kuin nainen olisi miehelle susi, joten jätän askartelematta. Tyydyn vaan irvistämään pimeällä ohi ajaessa, kun kukaan ei näe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti