sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kuplivaa iloa Golden Beachilla




En ole aikoihin nauranut niin paljon kuin viimeisen vuorokauden aikana! Loma on aloitettu sata lasissa ja kaikki kevään murheet on haudattu Thassoksen pehmeään hiekkaan. Ja haudattiin sinne yksi pallokin, mutta se oli vahinko (joka sisältää veljesten välien selvittelyä).

Ruoka on taivaallista ja juoma edullista. On puhuttu vähän vakavia ja paljon tyhmyyksiä. On nukuttu ja syöty, on uitu ja juotu, on puhuttu ja naurettu. Teinit touhuaa omiaan, pienemmät pojat omiaan ja vanhemmat höperöitsee melkein kuin aikaan ennen lapsia ja ihmettelee miten niistä ipanoista noin isoja on tullut.

Välipala rantakuppilassa venyi tuntien hekotteluksi, (jota kieltämättä pitkitti pöytään yllättäen kannettu raki), ihan vaan kun vuosien lapsenhoitovuoron jälkeen niin voi tehdä. Lapset touhusi rannalla näköyhteyden päässä, eikä elämä sillä hetkellä olisi voinut olla paremmin.


Päivä on vietetty aamusta iltaan ulkona: rannalla, terassilla, altaalla ja kävelyllä. Upealla maisemalla on varmasti myös vaikutusta rentoutumiseen ja hyvään fiilikseen. Meri hohtaa turkoosin sinisenä ja vieressä jylhänä kohoava vuori on peittynyt syvän vihreään metsikköön. Oikeastaan juuri se tekee Thassoksesta erilaisen verrattuna muihin Välimeren alueella käymiini paikkoihin; täällä on todella vihreää ja rehevää! Ja jotenkin mystisesti tuo vuori vetää mua puoleensa. Huomenna ehkä pääsen tekemään sen kanssa lähempää tuttavuutta, kun saadaan auto alle. Saa nähdä minne tie vie!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti