sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kahvila Vellikello; menneen ajan henkeä



Järvenpää on ihana pikkukaupunki. Yksi parhaimpia puolia on Tuusulanjärvi, jonka ulottuu ihan keskustaan saakka. Tuossa lähellä rantaa on vuosikymmeniä seissyt vanha aitta. No, oikeasti viljamakasiini, mutta eikös se käytännössä ole sama kuin aitta? Se kuuluu olevan Järvenpään vanhimpia rakennuksia ja on aikanaan kuulunut Järvenpään kartanoon. Rakennus on pieni, mutta vahva, ylväs ja jykevä. Sellainen, joka tietää mitä on, mutta ei koe tarvetta kuuluttaa sitä muille. Ihan niin kuin viisaat vanhat ihmisetkin. Ohi voi kulkea vuosia kiinnittämättä erityistä huomiota, mutta sitten kun pysähtyy kohdalle, tajuaa miten paljon tarinoita siihen kätkeytyy.



Siellä se seisoi yksinään vuosikymmenen jos toisenkin ja odotti, että joku kiinnostuisi. Ja sitten se joku viimein löytyi! Aitan katolla olevan vellikellon mukaan nimetty kahvila avasi ovensa kesällä 2016. Ja kaupunkilaisten iloksi Kahvila Vellikello on palvellut asiakkaita myös joulukuun viikonloput.



Aittaan ei tule vettä, eikä siellä ole lämmitystä, mutta tunnelmaa on sitäkin enemmän! Ihan loistava idea on ollut asentaa suuren lasiovet molemmin puolin rakennusta. Ne eivät peitä näkymää ulos, mutta suojaavat kuitenkin tuulelta. Ja ovat niin huomaamattomat ladonovien rinnalla, että näyttää kuin ei mitään lasia olisikaan.


Kun ovista astuttiin sisään aitan hämärään, joulun tunnelma hyökyi vastaan. Kuusi, kynttilänvalossa kylpevät kotoisat leivonnaiset ja pehmeä kahvin tuoksu pikkupakkasessa. Ihan huippua! Mietin hetken, että kuinka kylmä meille ehtii kahvitellessa tulla, mutta ei ollenkaan. Tuoleilta löytyi lämmittäviä vilttejä ja kuuma kahvi ja kaakao pitivät vilun loitolla. Ihana paikka! Harmi, että ovet tältä joululta sulkeutuivat jo. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Eiköhän Vellikello avaa taas ovensa: viimeistään ensi kesänä!



2 kommenttia: